Lapsen koulunkäynti
Linkkejä yhteistyötahoihin.
|
Sijoitetun lapsen koulunkäynti.
SIJOITETUN LAPSEN KOULUNKÄYNTI
Sijoitetun lapsen koulunkäyntiä suunniteltaessa on selvitettävä, onko hänellä oppimisessaan tai käyttäytymisessään piirteitä, jotka vaativat koulussa erityisen tuen järjestämistä. Jo keskustelu opettajan kanssa lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja arjessa hyviksi koetuista tukemisen tavoista, voi auttaa koulunkäynnin sujumista paljon. Kun Sinulla on huolta lapsen koulunkäynnistä, seuraavat tahot voivat auttaa eteenpäin
- oma opettaja ja koulun erityisopettaja
- koulun oppilashuolto, voit pyytää keskustelua asiasta koulun oppilashuoltoryhmässä, johon kuuluu ainakin rehtori, oma opettaja, erityisopettaja, terveydenhoitaja ja usein koulukuraattori ja psykologi
- koulupsykologi
- lapsen hoitavan tahon psykologi (esim. perheneuvolassa tai keskussairaalassa)
- myös perhehoidon sosiaalityöntekijä voi selvittää, mistä apua on saatavissa
Oppilaalla, jolla on lieviä oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia, on oikeus saada tarvitsemansa erityisopetus ja muu tuki tavallisessa luokassa. Myös koulunkäyntiavustajan tuki on periaatteessa oppilaan oikeus, jos tämä katsotaan asiantuntijoiden ja koulun selvitysten jälkeen tarpeelliseksi. Henkilökohtaisia koulunkäyntiavustajia myönnetään vain hyvin painavin perustein. Sijoitetun lapsen koulunkäynnissä tarvitsema tuki järjestetään asuinkunnan ja sijoittavan kunnan yhteistyönä. Kustannuksista voidaan joutua neuvottelemaan esimerkiksi silloin, jos lapsi tarvitsee henkilökohtaisen koulunkäyntiavustajan.
Oppilas, jolla on hyvin suuri tuen tarve tai joka ei pysty etenemään oppiaineissa yleiseen opetussuunnitelman mukaan, voidaan siirtää erityisopetukseen. Käytännössä erityisopetuksen tarvetta arvioi useimmiten psykologi yhteistyössä koulun tai päiväkodin ja huoltajien kanssa.
Erityisopetusta voidaan järjestää tavallisen perusopetusryhmän yhteydessä tai erityisluokassa. Erityisopetuksessa olevalle oppilaalle tehdään aina henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), jossa määritellään hänen opetuksensa tavoitteet ja siinä tarvittava tuki. Opetussuunnitelma voi olla
- yleinen, jolloin opetus etenee tavallisen peruskoulun opetussuunnitelman mukaan.
- yksilöllinen, jolloin oppilaan oppimisen tavoitteet määritellään hänen edellytystensä mukaan ja myös arviointi on yksilöllistä. Tavallisesti myös yksilöllinen opetus järjestetään oppiaineittain. Vaikeimmin kehitysvammaisten lasten opetus järjestetään toiminta-alueittain.
Tarjolla olevista luokista valitaan se, jossa oppilaan opetus voidaan parhaiten järjestää hänen tarpeidensa mukaan. Erityisen tärkeää on miettiä myös sitä, onko tarjolla oleva opetusryhmä lapselle sosiaalisena ympäristönä sopiva. Eri paikkakunnilla on erilaisia erityisluokkia. Kunta voi tehdä sopimuksen erityisopetuksen järjestämisestä myös toisen kunnan kanssa. Lähikoulussa järjestetyn opetuksen etuna on se, että lapsi tutustuu koulussa lähialueen lapsiin ja ystävyyssuhteiden solmiminen ja ylläpitäminen voi olla helpompaa kuin kaukana kotoa sijaitsevissa erityisluokissa. Erityisluokkien etuna on pieni ryhmäkoko, opettajien asiantuntemus erityiskysymyksissä ja myös usein saatavilla oleva koulun käyntiavustajan apu. Hitaasti oppivan lapsen itsetunnon kehityksen kannalta voi myös olla hyväksi saada kokemuksia siitä, että erityisluokassa muillakin on tuen tarvetta ja oppimisvaikeuksia.
Lisätietoja esimerkiksi seuraavista linkeistä:
http://www.peda.net/veraja/vep/asiantuntijapalvelu
http://www.sataehp.fi/aune/
http://www.kehitysvammaliitto.fi/
http://www.adhd-liitto.fi/
http://www.stroke.fi/
http://perheklubi.net/index.php?showforum=13
|